Kangasalan ryhmänäyttely 28.11.2015 sekä ShowHaun Match Show

Lauantaina kävimme Kangasalalla ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina toimi Talvitie Marja. Lähdimme hieman ennen yhdeksää ajelemaan kotoa Tampereen suuntaan. Näihin näyttelyihin lähdettiin kun systeri halusi viedä Lolan virallisiin. Vanhempi neiti oli käytetty trimmaajalla viikko takaperin, mutta siitä huolimatta sillä oli mahassa kunnon takut kun yritin niitä selvitellä edellisenä iltana.

 Näyttelyt pidettiin ratsastustallin maneesissa ja voin sanoa että se on yksi näyttelypaikka mistä minä en tällä kertaa oikein välittänyt. Ensinnäkin autot jätettiin tallin vieressä olevalle pellolle, ja kun sää oli sateinen voi arvata että niin se pelto, kuin tiet maneesille oli aivan kurasia. Sitten kun päästiin sisälle maneesiin, niin maneesin pohjahan on semmoista pehmeää hiekka-multa-mitälie-seosta, joka kuivanakin tarttuu kenkiin ja vaatteisiin. Laitappa sinne juuri pihalla kastunut koira kävelemään. Edellisen illan koristekarvojen pesut menivät kyllä hukkaan kun märkä turkki oli kuin kärpäspaperia hiekalle. Ja maneesissa kun oltiin, niin hevosen lanta haisi koko ajan nenään.

Moni on varmaan joskus käynyt maneesissa, joten ajattele että sinne laitetaan 8 kehää ja useampi sata koiraa, omistajineen ja häkkineen ja tuoleineen. Siellä oli lievästi sanottuna ahdasta. Yleensä näyttelyalueilla ihmiset varovat etteivät koirat hirveästi pääse kosketuksiin toistensa (varsinkaan vieraiden) kanssa, tuolla sellainen varominen ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Kävelytilaa oli ehkä korkeintaan semmoinen metrin leveydeltä, jossa sitten oli liikettä molempiin suuntiin. Onneksi Lunaakin jännittää sen verran noissa isoissa koiratapahtumissa, että sekään ei ärise vaikka vieras koira tuleekin aivan liki. Neiti vaan haistelee nätisti. Yllättäen muutkaan koirat eivät näyttäneet pahemmin välittävän muista lähellä olevista koirista. Yhden ainoan tilanteen huomasin missä uros ärähti liian lähelle tulleelle toiselle urokselle.  Mikä on aika hyvin, kun ajattelee esimerkiksi Vantaalla pidettyä näyttelyä missä kävimme katsomassa, siellä osa koirista raivosi muilla vaikka vieras koira ohittikin parin metrin päästä.

Cockereita ei jälleen ollut kuin se parisenkymmentä. Luna meni ensimmäisenä nuorten kehään ja hetki ennen kehän alkua yritin puhdistaa enimmät hiekat pois turkista. Vedimme kehässä ympäri ja edestakaisen liikkeen, ja muutaman kerran piti muistutella että päätä pitäisi pitää ylhäällä. Maneesin hajut kun meinasi vetää tytön kuonon maahan. Seuraavaksi nostin Lunan pöydälle. Neiti selvästi arasti pöytää edelleen, mutta tällä kertaa ei onneksi rimpuillut. Nojasi kyllä koko 11 kilon painollaan minun kättäni vasten kun tuomari häntä tutki.

Kun laskin neidin pöydältä alas, se veti pienet hepulit ja juoksi muutaman kerran ympyrää. Sain sen lopulta rauhoitettua ja seisotettua tuomarin eteen. Seisotus meni muuten huvin, mutta Luna ei kyllä katsonut tuomaria ollenkaan vaan seurasi kehään tulevia avo-luokan koiria.

Jälleen kerran Luna sai arvosteluksi EH:n, mutta oli siitä huolimatta luokkavoittaja! …koska luokassa ei ollut muita koiria. :D Tämä tuomari tuntui olevan aika tarkka, kun kovinkaan moni ei ERIä saanut, joten olen ihan tyytyväinen tuohon neidin EH:hon.

Lunan arvostelu:

”Kovin ujosti esiintyvä. Hieman liian pyöreärunkoinen ja lyhytrintakehäinen tyttö. Voimakas otsapenger. Kaula voisi olla pidempi. Löysähköt kyynärpäät. Aavistus ylös kiinnittynyt ja liikkeessä ylhäällä kannettu häntä. Hyvä karva. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella.”

Kuvia ei tällä kertaa saatu, kun systeri meni Lolan kanssa heti seuraavaan avoimen luokan kehään. Siinä kisaajia oli jo useampia. Minusta Lola kulki ihan nätisti (ei tosin niin hyvin kuin tiedän sen osaavan) ja pöydälläkin oli (varsinkin Lunaan verrattuna) todella hyvin. Vanhemmalla neidillä seisominen on yleensä se ongelma, kun se ei tykkää että kuonosta pidetään kiinni, mutta tällä kertaa sekin sujui hienosti.

Mutta kuten olen mielestäni aikaisemminkin maininnut, se iso ero on näyttelyiden ja mätsäreiden välillä, että näyttelyissä se on aivan sama miten hyvin koira esiintyy, jos siinä on tuomarin mielestä rakenteellista puutosta, ko. koira ei pärjää kovin hyvin.  Sekä minun että systerin yllätykseksi Lola sai tuomarilta vain H:n.

Lolan arvostelu:

”Lanneosaansa köyristävä edestä kovin niukasti kulmautunut. Kevyt ja pienipäinen tyttö. Hyvät silmät. Kovin löysät kyynärpäät mikä näkyy liikkeessä. Todella lyhyt rintalasta. Hieman liian lyhyt ja laskeva lantio. Niukahkot takakulmaukset.”

Tuomari oli siis tiukka. Ihmisenä kyllä mukava, kun Lunaakin siinä yritti rauhoitella kun tämä selvästi sitä jännitti. Ja hänellä tuntui nuo kyynärpäät olevan jotenkin painopisteenä. Lunallakin oli arvostelun mukaan hieman löysät kyynärpäät, mitä en oikein ymmärtänyt. Neidin kyynäräthän on kuvattu ja terveiksi todettu, joten mikä siellä oikein on löysää? No, ota ja tiedä.

Lolan arvostelu silti yllätti. Moni on kehunut tuota vanhempaa neitiä ja kysynyt käykö se ihan virallisissa näyttelyissä. Okei, kenelläkään ei ole ollut cockerspanieli tuomarin koulutusta, joten ovat sanoneet omat mielipiteensä, mutta en siltikään kuvitellut neidissä olevan noin paljoa rakenteellista puutetta. Tämähän nyt oli vain tämän tuomarin mielipide, pitää myöhemmin käydä uudestaan näyttelyissä ja katsoa mitä mieltä muuta ovat.

-

Sunnuntaina sitten lähdimme Vantaalle mätsäriin. ShowHau Center piti sekä lauantaina että sunnuntaina avajaismätsärin. Aluneperin shown oli tarkoitus olla ulkona, mutta onneksi muuttivat sään takia kehät sisälle. Sisälle mennessämme ihmettelin koirien vähyyttä. Ilmoittautuminen oli alkanut 10.00 ja me olimme paikalla varmaan 10.25, kehien oli tarkoitus alkaa klo 11. eikä sisällä ollut kuin muutamia kymmeniä koiria. Kun telkkarista on tullut Showhaun ohjelma, on heidän mätsäreissään aina hirveästi osallistujia.

Enkö ookki söpö?

Hiljalleen alkoi porukkaa lappaamaan sisälle ja hieman siinä systerin kanssa mietittiin että eikö ihmiset osaa lukea vai mitä, kun mätsäri-infossa mainittiin ilmottautumisen menevän kiinni 5 minuuttia ennen kehien alkua, eli loogisesti ajateltuna klo 10.55. Tästä huolimatta ihmisiä tuli vielä 11.15, jotka asettuivat ilmottautumisjonoon. Tämän takia sitten kehien alku myöhästyi (tosin, kehien myöhästyminen on enemmän tapa kuin poikkeus).

Siinä odotellessamme kävimme kuvauttamassa molemmat tytöt. Kuvaus oli ilmainen ja otetut valokuvat laitetaan ShowHau Centerin facebook –sivulle, jossa eniten tykkäyksiä saanut voittaa haluamansa Hurtta-tuotteen.

Käykää tykkäämässä kuvista nimeä klikkaamalla kiitos <3 LUNA ja LOLA

Lunan kuva ei minusta ole niin onnistunut, tiedän että neiti osaa olla söpömpikin.

Lolan kuvasta tuli hyvä.

Lopulta kehät pääsivät alkuun. Lola oli numerolla 205 ja Luna 213. Vanhempi neiti meni siis ensimmäisenä kehään, ja minun silmiini kehä näytti menevän hyvin. Mutta niin meni vastapuolellakin. Lola sai ensimmäisestä kehästä sinisen nauhan.

Hetken päästä menin Lunan kanssa kehään. Muuten meillä meni hyvin, mutta pöydällä neiti näytti epämukavuutensa. Onneksi kyllä, Luna ei rimpuillut eikä ihan hirveästi väistänyt tuomaria, mutta vilkuili tätä silmät pyöreenä ja hieman liikehti levottomasti. Vastapuolella kun ei ollut ongelmia pöydällä, saivat he punaisen ja me sinisen nauhan.

Sitten olikin odettelua ennen sinisten kehän alkamista. Siinä odotellessa ja tapahtumaa seuratessa tulee aina todettua itselle outoja asioita. Yksi on niinkin yksinkertainen asia kuin koirien ulkoiluttaminen ennen tapahtumaan tuloa ja tarvittaessa tapahtuman aikana. Tällä kertaa saldona oli 3 koiraa kakkaamassa kehään tai kehän ulkopuolella, pari pissasi sisämatolle. Eikö omistajille tule mieleen että jos se oma koira ei ole esim. sinä päivänä kakannut, se kannattaa käyttää ulkona ja kävellä niin kauan että se tekee ne tarpeensa. Kehien välilläkin kerkeää hyvin käymään tarvittaessa ulkona.

Systeri Lolan kanssa kehässä

Toinen mikä tänään ärsytti oli eräs omistaja koiransa (bullterrieri, mutta rotu nyt ei liity tilanteeseen mitenkään) päätti jäädä istumaan sohvanreunalle (meidän tuolien taakse). Se nyt sinällään ei ollut ongelma, mutta sohvan ja kehän välissä oli arvioiden metri tilaa, mistä ihmiset sitten kävelivät kuten kuuluikin. Tämä omistaja koiransa kanssa vei siitä metrin tilasta varmaan puolet ja kaiken lisäksi käski kaikkia ohikulkijoita pitämään koiransa kauempana hänen uroksestaan. Ei siinä ohikulkijat voineet muuta kuin väistää ja kävellä sitten koiriensa kanssa kehien läpi missä muut koirat parhaillaan yrittivät esiintyä. Meinasin jo muutamaankin otteeseen sanoa hänelle, että eiköhän voisi nyt sitten siirtyä jonnekin muualle koiransa kanssa kuin siihen keskelle kävelyväylää. Olisi päässyt itsekin helpommalla, kun hän nyt joutui parin minuutin välein kiljumaan, etteivät ohittavat koirat saa tulla hänen koiransa luokse.

Lopulta pääsi sinisten kehä käyntiin. Koiria oli aika paljon kehään nähden ja meidät juoksutettiinkin kahdessa osassa. Minusta meillä meni Lunan kanssa todella hyvin tämä jälkimmäinen kehä, mutta siitä huolimatta emme sijoittuneet. Eikä sijoittunut Lolakaan. Palkintoja ei siis herunut, mutta Luna sai kumminkin sitä hänelle tärkeää pöytätreeniä. 

Oli siellä pelottava Joulupukkikin, Luna haukkui pukin epäilyttävänä tyyppinä ja Lola yritti kiivetä sen syliin kun huomasi että korissa oli herkkuja tarjolla. :D